Helsingin hovioikeus on antanut ratkaisunsa Suomen oloissa poikkeuksellisessa ja hyvin kiinnostavassa oikeudenkäynnissä.
Hovioikeus hylkäsi kansanedustajan ja entisen sisäministerin Päivi Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Päätös oli yksimielinen.
Oikeus hylkäsi myös piispa Juhana Pohjolan syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syyttäjä oli vaatinut myös hänelle sakkorangaistusta.
Räsäsen ja Pohjolan oikeudenkäynnissä oli kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan harjoittaa uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.
Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samaan lopputulokseen, nyt jännityksellä odotetaan pysyikö syyttäjä tällä kertaa todellisuudessa, vai lipsuiko se siitä, kuten tapahtui käräjäoikeuden käsittelyssä.
Lienee tarpeellista odottaa että asiaa yritetään käsitellä vielä korkeimmassa oikeudessa, syyttäjä ainakin kertoo harkitsevansa sitä. Mut mikäs ajojahti se olis jos ei mentäis loppuun asti.
Odotin vähän että tämä olisi jo taputeltu, mutta valtakunnansyyttäjällä on näköjään tarve mennä vielä yhtä seinää päin, en nimittäin näe että tuo nyt kääntyisi enää yhtään mihinkään vaikka olisi kuinka monta oikeusporrasta kokeiltavaksi.
Räsäsen puheista ja kirjoituksista löytyy tietysti kritisoitavaa, mutta kun kahdesta oikeusasteesta on ratkaisu että lakia ei ole rikottu, niin ei tuon ajojahdin jatkamisella taida saada paljon muuta aikaiseksi kuin yhteiskunnan resurssien kulutusta.
Ei tarvi olla kyseessä ajojahti kun on näin poikkeuksellinen keissi, vaan Suomen oikeuskäytännön rajojen etsintä ja varmistus. Siinä voittavat kaikki.
Se et käräoikeudessa käsiteltiin syyttäjän mielikuvitukseen perustuvaa teonkuvausta puhuis sen puolesta et tämän oikeudenkäynnin perimmäinen tarkoitus ei ole selvittää kummalla puolella lakia joku asia on, vaan varmistaa se että käsitelty asia on lain väärällä puolella.
